Oi Baz, minkä teit. Taas. En saata palata siihen oikeaan maailmaan. Siihen, jossa käytetään Converseja, syödään makaronilaatikkoa, pestään vessaa, ajetaan perheautoilla ja pidetään Viidakon tähtösiä viihteenä. En suostu.
Silmäni janoavat yltäkylläisyyttä ja runsasta kauneutta: kukkapuskia, kristallikruunuja, samppanjaa, tähtispölyä, helmiä, viuhkoja, tupsuja, ilmapalloja, glitteriä, juhlivia joukkoja, tähtitaivaita, puhallinsoittimia...
Korvani kaihoavat vaikuttavaa musiikkia. Emeli Sande tulkitsee Beyonceta ja Beyonce Amy Winehousea – 20-lukulaisittain. Jay-Z, Kanye, Lana Del Ray, The xx. Mitä vielä?
Kaipaan henkeäsalpaavia puitteita: kristallia, lasia, marmoria, mahonkia, tapetteja, samettia, satiinia, krumeluuria, kuoseja, silkkiä, helmiä, brodeerausta, pellavaa, kultaa ja ihan kaikkea liikaa ja sekaisin.
Mielin pukuloistoa. Upeita materiaaleja. Näyttäviä asusteita. Paljon yksityiskohtia. Värejä. Uskaliaita vetoja. Viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Kallista vintagea.
Ikävöin mahtipontista rakkautta, melodramaattista paatosta ja tunteiden vyöryä. Haluan yhä pakahtua, huokailla, hihkua ja purra väpättävää huultani rakkauden nimissä.
Tahdon hämmentyä ihastuttavan Carey Mulliganin Daisystä vielä hiukan.
Ja Leo. Noh. Kyllä sä tiedät.
I went to see The Great Gatsby and I think I'll just stay here in this overflowing and melodramatic glamour extravaganza of a world. Besides, old sport Leo is here.
-se sama ioanna, jonka sisuksia William Shakespearen Romeo + Julia muutti perusteellisesti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti